Milloin tarvitsen rakennusluvan?

Käytännössä jokainen tietää, että rakennettaessa uutta rakennusta on vaatimuksena kunnan rakennusviraston myöntämä rakennuslupa. Remontteja tehtäessä raja hämärtyy, ja harva remontoija on miettinyt koko asiaa, ennen kuin urakoitsija käy kustannusarviokäynnillä ja ilmoittaa, että lupa pitää hakea. Tämäkään ei ole aina itsestään selvää, sillä joidenkin toimenpiteiden luvanvaraisuus on harmaata aluetta myös monelle ammattilaiselle.

Moni urakoitsija on valmis jättämään luvan kokonaan hakematta, koska se vaikeuttaa urakan aikatauluttamista. Pahimmassa tapauksessa tämä tehdään kokonaan asiakkaan tietämättä. Rakennusurakan tilaajan on syytä tiedostaa, että viime kädessä vastuu rakennushankkeen lupa-asioiden hoitamisesta on hänellä itsellään.

Rakentaja ja remontoija: Näihin lupiin kannattaa perehtyä

Rakennuslupa vaaditaan seuraavissa tilanteissa:

• korjaus- tai muutostyö on verrattavissa uudisrakentamiseen,
• olemassa olevaa rakennusta laajennetaan (eli asuinneliöitä lisätään),
• rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitusta muutetaan,
• kantavia rakenteita puretaan tai rakennetaan,
• rakennukseen rakennetaan uusia märkätiloja.

Toimenpidelupa tarvitaan, jos rakentaessa muutetaan rakennuksen julkisivua, jotain sen rakenneosaa tai teknistä järjestelmää. Yleisimpiä esimerkkejä tällaisista tilanteista ovat:

• lämmitys- tai ilmanvaihtojärjestelmän muutostyöt,
• kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiden muutostyöt,
• kattomuodon muuttaminen,
• kiinteän aidan tai vajan rakentaminen.

Joissakin tapauksissa riittää niin sanottu ilmoitusmenettely. Se tarkoittaa sitä, että tietyt työt voidaan suorittaa pelkästään ilmoittamalla toimenpiteistä.

Saatat tarvita purkuluvan, jos rakennus sijaitsee asemakaava-alueella, jos yleiskaavassa on siitä erillinen määräys tai jos alueella on voimassa maankäyttö- tai rakennuslain tarkoittama rakennuskielto. Maisematyölupa taas tarvitaan, kun rakentaminen muuttaa maisemaa asemakaava- ja rakennuskieltoalueella. Tällaisia töitä voivat olla esimerkiksi maanrakennustyöt tai puiden kaataminen, joka usein mielletään esimerkiksi omalla tontilla lähestulkoon jokamiehenoikeudeksi.

Näiden lisäksi Helsingissä on käytössä Z-lausunto. Se kattaa “vähäiset rakennus- ja talotekniset toimenpiteet”, kuten pienet kantavien rakenteiden muutokset (esim. oviaukon tekeminen), kylpyhuoneen laajentamisen siten, ettei kantaviin rakenteisiin tehdä muutoksia tai esimerkiksi salaoja- ja sadevesijärjestelmien muutokset. Z-lausunto on suunniteltu keventämään lupaviranomaisen työtaakkaa ja madaltamaan rakennusprojektin teettäjän kynnystä luvan hakemiselle. Kuitenkin myös Z-lausunnon edellytyksenä on asianmukaisen ammattitaidon omaavan suunnittelijan laatimat suunnitelmat ja laskelmat.

Rakennusluvan hakeminen ja prosessin eteneminen

1. Rakennuslupaa voi hakea ainoastaan paikan omistaja tai haltija, isännöitsijä tai taloyhtiön puheenjohtaja tai jonkun näistä valtuuttama henkilö. Rakennuslupa vaatii asianmukaisen ammattitaidon omaavan suunnittelijan laatimat piirustukset. Yleensä myös työn suorittamiseen vaaditaan ammattilainen.
2. Työtä ei saa aloittaa ennen kuin työmaalle on valittu vastaava työnjohtaja (usein esimerkiksi rakennusmestari), rakennusta koskevat erityissuunnitelmat on toimitettu rakennusvalvontaan, luvan valitusaika on päättynyt ja aloituskokous pidetty. Vastaavan työnjohtajan tehtävä on valvoa, että rakennustyöt sujuvat suunnitellusti ja turvallisesti.
3. Rakennusluvan hakemiseen menee hankkeen laajuudesta ja kunnasta riippuen 1-3 kuukautta. Suurimmassa osassa kunnista jo käytössä olevan Lupapisteen kautta tehty sähköinen hakemus nopeuttaa luvansaantia.
4. Kun lupa on myönnetty, mutta se ei vielä ole lainvoimainen, voi aloittaa kaivamisen, louhimisen ja esimerkiksi puiden kaatamisen. Lisäksi saa aloittaa perustusten paalutuksen ja kevyiden rakenteiden purkamisen, jos rakennukseen ei kohdistu suojelumääräyksiä.
5. Rakennusluvan mukainen työ tulisi aloittaa kolmen vuoden kuluessa, ja saattaa päätökseen viiden vuoden kuluessa luvan saamisesta.

Lupaprosessin ulkoistaminen ammattilaiselle kannattaa käytännössä aina. Kokematon rakentaja päätyy nopeasti repimään pelihousujaan lupapapereiden kanssa jo ennen kuin rakennustyö on päässyt alkuun. Suunnittelijat tuntevat virastojen toimintatavat ja ovat tottuneet kommunikoimaan rakennusvalvonnan kanssa, joten yhteistyö sujuu jouhevasti. Lupaprosessin läpivieminen on myös yleensä varsin halpa teettää ulkopuolisella.

Maankäyttö- ja rakennuslaki säätelee rakentamista

Rakentamista säätelee vuonna 2000 voimaan astunut Maankäyttö- ja rakennuslaki (SDK 132/1999). Kaikki säännökset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan, jota ylläpitää Ympäristöministeriö. Rakentamismääräyskokoelma on valtavan laaja opus, mutta uteliaalle pikku rakentelijalle, kuten allekirjoittaneelle, sieltä löytyy runsaasti hyödyllistä tietoa esimerkiksi portaiden rytmityksestä ja kaiteiden tarpeellisista korkeuksista eri tilanteissa.

Tämän lisäksi jokaisella kunnalla on oma rakennusjärjestyksensä. Määräykset voivat koskea esimerkiksi rakennuksen kokoa ja sijoittumista, rakentamistapaa, aitoja ja muita rakennelmia, vesihuollon järjestämistä ja jopa istutuksia. Rakennusjärjestyksen määräyksillä ei kuitenkaan voida ohittaa rakentamismääräyskokoelman asettamia sääntöjä ja rajoituksia. Rakennusjärjestyksestä löytyy yleensä myös tieto siitä, millaisissa tilanteissa alueella tarvitaan minkäkin laajuinen rakennuslupa. Rakennusjärjestykset on pääsääntöisesti kirjoitettu varsin kansantajuiseen muotoon, eikä oikean tiedon tulkitseminen tuota suurempaa päänvaivaa. Toki kaikki pienemmätkin selvitykset on mahdollisuus ulkoistaa, jolloin voi itse keskittyä lähinnä nauttimaan lopputuloksesta.

PS: Postauksen kommentointi tuttuun tapaan Facebookissa.